Synttärikakku 7-vuotiaalle

Lukaksen isoveli Elias täyttää huomenna lauantaina 7 vuotta. Hänen juhliinsa toivottiin noin 10 hengen kinuskikuorrutteista kermakakkua, jonka välissä olisi mansikkainen ja valkosuklainen täyte. Tarjouduin tekemään kakun päälle vielä onnittelutekstin marsipaanista ja sehän vaan passasi. Kysyin Eliakselta mahdollista väritoivetta marsipaanin suhteen ja hyväksynnän sai hänen lempivärinsä keltainen.

Halusin kokeilla kakun täytteeksi jotain uutta tuttujen ja turvallisten mansikka- ja valkosuklaatäytteiden sijasta. Kinuskikissan raparperi-mansikka-valkosuklaatäyte täytti toiveet, mutta epäilin yhdessä poikien äidin kanssa ettei raparperi välttämättä olisi lasten mieleen. Tarjosin raparperin korvaajaksi banaania tai omenaa, ja päädyttiin jälkimmäiseen, sillä banaanista veljekset eivät välitä. Raparperikiisseli täytteen osana vaihtui siis perheen omien omenapuiden sadosta tehtyyn hilloon.

Kakku on 3 munan ja paistettu halkaisijaltaan 20 cm:n vuoassa. Kostutukseen käytin ihan vaan viinimarjamehua ja kakun molemmissa väleissä on omena-mansikka-valkosuklaatäytettä. Kinuskia olen keitellyt vain kerran aiemmin, silloinkin kyseessä oli Kinuskikissan ohje (ja Eliaksen synttärikakku). Ensimmäiset vieraat tulevat tänään, joten kakku haettiin pyynnöstäni jo eilisiltana kun en olisi kuitenkaan saanut viimeisteltyä sitä tänään ajoissa koulupäivän vuoksi. En viitsinyt asetella marsipaanikirjaimia ja -numeroa kakun päälle pehmenemään, vaan annoin ne rasiassa heidän mukaansa.

Vispikerma ei oikein tahtonut olla ystävä kakkua koristellessani. Olisin halunnut vetää kakun reunat koristeraapalla ja pursottaa nätisti kinuskin reunoille, mutta kerma muuttui rakeiseksi lähes välittömästi kun aloin sitä kakkuun sivelemään.. Kerma kun ei siedä yhä uudestaan ja uudestaan pois kaapimista niin lopulta sutaisin kakkuun ihan tavallisen kermareunan tähtityllalla. Ei ihan sitä mitä olin ajatellut, mutta tärkeintä kai on että perheen mielestä kakku oli hieno ja maistuikin hyvältä.