Lusikkaleivät

Sunnuntaina kestitsin kymmenkunta vierasta ammattiin valmistumiseni kunniaksi. Tarjoiluja miettiessäni minulla oli ajatuksena se, että leipoisin sellaista mitä olin kuluneen 1,5 vuoden aikana oppinut koulussa tekemään. Vaihtoehtoja olisi toki ollut vaikka millä mitalla, mutta hirveän suurta määrää ei luonnollisestikaan ollut järkevää alkaa tekemään joten valitsin vain muutamia. Tarjolla oli sekä suolaista että makeaa ja leipomuksista ensimmäisenä esittelen siis lusikkaleivät.

Koulussa kerkesin tehdä lusikkaleipiä pariin otteeseen ja siellä käytin taikinaan voita. Koska koulukirjassa oli maininta ”tai margariinia” enkä ollut varannut voita lusikkaleipiin, niin rohkenin kokeilla näitä tällä kertaa leivontamargariinilla. Nyt kummankin vaihtoehdon kokeiltuani suosittelen ehdottomasti voin käyttämistä, mielestäni siten lusikkaleipiin tulee parempi paahtuneempi maku. :)

AINEKSET
n. 35 kpl

200 g voita tai margariinia
130 g sokeria
¾ tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
263 g vehnäjauhoja

vadelmamarmeladia
sirosokeria

Kuumenna voi tai margariini teräskattilassa ja anna sen kiehua miedolla lämmöllä viitisen minuuttia välillä sekoittaen. Kun vaahto alkaa laskeutua ja rasva muuttuu vaaleanruskeaksi tai jopa hieman punertavaksi, ota kattila liedeltä. Sekoita kuuman rasvan joukkoon sokeri ja anna seoksen jäähtyä kylmässä vesihauteessa. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää ne rasva-sokeriseokseen. Sekoita hyvin.

Painele taikinaa tasaisesti syväpesäiseen pikkulusikkaan ja vedä taikina lusikasta suoraan leivinpaperoidulle pellille kupera puoli ylöspäin. Paista pikkuleipiä 175-180 asteessa noin 10-12 minuuttia. Täytä jäähtyneet pikkuleivät marmeladilla ja kierittele sen jälkeen sirosokerissa. (Ja vinkkinä: itse annan pikkuleipien vetäytyä huoneenlämmössä seuraavaan päivään ennen täyttämistä ja sokerointia, koska ne ovat uunituoreina hyvin höttöisiä eivätkä pysy nätteinä käsiteltäessä.)

2 thoughts on “Lusikkaleivät

  1. Onneksi olkoon ja kaikkea hyvää ammatin myötä tulevaisuuteen!

    Lusikkaleipä on jotain niin ihanaa, se sulaa suussa, juuri ’höttöisen’ olemuksensa vuoksi!
    Niitä voisi syödä joka päivä :D !

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s